Olen huomannut, että
luonnollisen valon puute on talvessa raskainta, raskaampaa kuin
pimeys itsessään. Kirjoitin viime talvena jatkuvasta keinovalossa olemisesta ja oikean pimeyden puuttumisesta. Niistä
puhuessa tulee ensimmäiseksi mieleen kaupunkitaajaman
oranssinpunainen taivas, jolta tähdet ovat kadonneet. Nyt olen
kuitenkin huomannut kaipaavani hämärää myös sisätiloissa.
Helposti unohtuu, että
luonnonvalo ei ole vain aurinkoisten päivien erikoisuus.
Luonnonvaloa ovat myös kuu, tähdet ja elävä tuli, ja niitä on
aikojen alusta asti riittänyt ihmisten talvi-illoissakin. Varsinkin
nyt asuessani kerrostaloasunnossa kaupungissa luonnollista valoa (tai luonnollista pimeää) on kuitenkin vaikea löytää. Ulkona ei ole koskaan riittävän pimeää tähtien katseluun, sisältä puolestaan puuttuvat takan ja
puukiukaan pehmeän lämpimät valot.
Olen kuluneen syksyn ja talven aikana pyrkinyt oleilemaan sisätiloissakin mahdollisimman paljon luonnonvalossa, toisin sanoen paljon hämärämmässä, mihin olen aiemmin tottunut. Olemme kotona alkaneet
välttää sähkövaloa ja kuvaruutuja viimeisinä tunteina ennen nukkumaanmenoa. Tämän kokeilun aikana olen tullut illalla aikaisemmin uneliaaksi
(minulle hyvä asia, koska aiemmin olen ollut usein iltaisin liian
levoton käydäkseni nukkumaan). Olen myös nukkunut sikeämmin ja
herännyt virkeämpänä, mikä on tällaiselle aamu-uniselle todella suuri saavutus. Kaiken kaikkiaan pimeä vuodenaika tuntuu vähemmän väsyttävältä ja vähemmän vihamieliseltä kuin ennen.
Huomaan, kuinka paljon olen kuvitellut tarvitsevani
lamppuja, ehkä siitäkin syystä, että liian hämärässä
lukemisesta ja muusta vastaavasta on varoiteltu lapsuudestani saakka.
Keinovalo on itsestäänselvyys, ja sen välttäminen vaikuttaa
suorastaan terveydelle haitalliselta.
Kuitenkin, kun alan pohtia
omia tuntemuksiani, asia muuttuu monimutkaisemmaksi. Olen esimerkiksi
aina kärsinyt päänsäryistä, silmäsärystä ja väsymyksestä
voimakkaasti valaistuissa tiloissa. Myös tietokoneen kirkkaat näytöt
ja piirtoheittimet ovat aiheuttaneet samoja oireita. Olisiko
vähemmälläkin pärjännyt?
Voimakkaasti visuaaliseen informaatioon nojaava kulttuurimme on tietysti valosta riippuvainen. Lukeminen, erilaisten laitteiden käyttö, television ja elokuvien katselu ja netissä surffailu vaativat ainakin jonkinlaista valoa. Suurin osa informaatiosta tulee silmiemme kautta. Ulkomainoksetkin täytyy valaista, jotta ne näkyisivät myös pimeällä. Vaatiiko kuitenkin kaikki tekemisemme aina näkemistä?
Voimakkaasti visuaaliseen informaatioon nojaava kulttuurimme on tietysti valosta riippuvainen. Lukeminen, erilaisten laitteiden käyttö, television ja elokuvien katselu ja netissä surffailu vaativat ainakin jonkinlaista valoa. Suurin osa informaatiosta tulee silmiemme kautta. Ulkomainoksetkin täytyy valaista, jotta ne näkyisivät myös pimeällä. Vaatiiko kuitenkin kaikki tekemisemme aina näkemistä?
Eikä keinovalon puute pimeää tarkoita. Jo pari kynttilää valaisee pienen asuntomme
yllättävän tehokkaasti. Olen huomannut, että ihan tavallisista
päivärutiineista yllättävän suuren osan voi tehdä ilman
kirkasta valaistusta. Hämäränhyssyssä voi mm. venytellä,
kuunnella musiikkia, kertoa tarinoita, keskustella syvällisiä,
jutella niitä näitä, olla sylikkäin, soittaa ystäville tai
sukulaisille, ruokailla...
Myös mm. tiskaus, pyykinpesu, ruuanlaitto, saunominen ja suihkussa käyminen
onnistuvat aivan hyvin kynttilänvalossa.
![]() |
| Puuronkeittoa kynttilänvalossa |
Pimeys tai hämärä
yhdistetään yleensä yksinäiseen erakkoelämään. Vaikka
nautinkin yksinolosta, hämärässä on mahdollista olla myös
sosiaalinen. Ihmiset ovat iät ja ajat kokoontuneet tulen ympärille
kertomaan tarinoita, hakemaan suojaa, aterioimaan tai juhlimaan.
Hämärä kynttilän- tai kuunvalo on omiaan kaikenlaiseen
romanttiseen kanssakäymiseen. Ja mikseipä puolison, ystävän tai
perheen kanssa voisi viettää aikaa täysin pimeässäkin? Moni
muistaa ainakin lapsuuden taskulamppupiiloset ja kummitustarinat.
Hämärässä aika tuntuu
venyvän ja pehmentyvän. Menneisyys on enemmän läsnä tässä
hetkessä. Kasvonpiirteet muuttuvat utuisen kauniiksi. Mieli on
samaan aikaan rauhallinen ja keskittynyt. Valaistuksen vähentäminen
vaimentaa myös jatkuvasti virtaavaa informaatiotulvaa. Silmät ja
mieli saavat levätä. Samalla muut aistit herkistyvät ottamaan
vastaan kosketusta, kuuloaistimuksia, kertomuksia ja tunnelmia.
Pimeys antaa mielikuvitukselle tilaa ja kietoo pehmeään peittoonsa.
Hiljaisuuden lisäksi myös
pimeys on uhanalainen luonnonvaramme. Kenties pimeän sijaan tai sen
lisäksi väsymmekin pimeyden puuttumisesta. Niin nurinkuriselta kuin
se kuulostaakin, löytyisikö pimeyden suojelusta apua
kaamosväsymykseen? Kannattaa ainakin kokeilla. Pimeä ja luonnonvalo
tarvitsevat puolustajaansa niin kodissa kuin sen ulkopuolellakin.
Pian on onneksi taas joulu, kynttilöiden aika. Se on hyvä hetki
hellittää turhasta valosta edes hetkeksi, antautua hämärälle.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti